Yki Räikkälä Kalpeakatseisia näkökulmia Satakunnasta

Ja kolmantena päivänä hän nousi ylös

  • Ja kolmantena päivänä hän nousi ylös

 

Katselin hetken pitkäperjantain aamun jumalanpalveluksen televisiointia TV1:ltä. Siinä aluksi lapsikuoro Celesta lauloi antaumuksellisesti Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Kuoron jäsenet lienevät kymmenen vuoden molemmin puolin. Monta minuuttia kestänyt laulu toisti toistamistaan sitä vaivaa, joka Jeesuksella oli. Hänet käsistä ja jaloista ristiinnaulittiin ja voi sitä kärsimyksen ja vaivan määrää. Ja lopuksi hän heitti henkensä. Ja kirkon edessä valtavan kokoinen alttaritaulu, joka esitti antiikin aikaista tavallista teloitusvälinettä, ristiä, jolla se Jeesus roikkuu.

 

En nyt ymmärrä, miksi lapset pannaan laulamaan teloituksella mässäilevää ja hekumoitsevaa laulua.

Toinen asia on sadut. En kyllä ole milloinkaan uskonut, että hirveistä tapahtumista kertovista saduista lapset kärsisivät tai traumatisoituisivat, vaikka jotkut kukkahatut ovat tällaistakin esittäneet. Lapset ymmärtävät jo varhain sen, mikä ero on tarinoilla ja todella. Mikä ero on väkivallalla todellisuudessa ja fiktiivisissä tarinoissa. Sadut esitetään juuri tarinoina ja ne sisältävät usein jonkinlaisen moraalisen näkökulman ja ne todennäköisesti auttavat elämänkatsomuksen muodostamisessa. Kristinuskossa ja kirkon menoissa on se ero satuihin, että tapahtumat esitetään epäilyksettä tosina ilman minkäänlaista kyseenalaistamisen varaakaan.

 

Kristinusko, kuten uskonnot yleensä, on paradoksien kimppu, paradoksinen uskomusjärjestelmä. On kahdenlaisia uskovia kristittyjä. Toiset ärsyyntyvät, kun noita paradokseja tuo esiin ja siten kyseenalaistaa koko uskoa. Toiset ymmärtävät ne uskonsa paradoksit, mutta uskovat silti. Kristinuskon paradoksit ihme kyllä vain vahvistavat uskoa. Kuten eräs Kotimaa24-sivustolla aikoinaan minun kanssani näistä vääntänyt totesi, mitä enemmän minä todistelen uskon paradokseista, sitä enemmän hän uskoo. Tämä muuten on varsin fiksu ja mukava mies, jonka kanssa tulen hyvin toimeen ja jonka kanssa olen useimmista asioista samaa mieltä. Tapasin hänet taannoin parilla olusella ja oikein oli rattoisaa. En epäile hänen järkevyyttään, mutta uskomme eri lailla. Tai hän uskoo, minä taas olen uskonvajeinen.

 

Mutta hänenkään kanssaan emme liene pääsevän yhteisymmärrykseen siitä, että kristinuskon jumala, joka on, kuten tiedämme, omnipotentti ja kaikkitietävä, tekee merkillisesti tällaisen julman spektaakkelin eli surmauttaa oman poikansa VAIN "pelastaakseen" luotunsa. Eikö kaikkitietävä jo ikuisuus sitten tiennyt, miten tulee käymään. Jos näin ja tämä vielä on kaikkivoipa, niin koko homma oli suunniteltu jo ennen Adamin henkiin puhaltamista. Tai sitten, jos kävi niin, että Hänen huomaamattaan nuo luodut alkoivatkin riiviöiksi ja syntiä tekeviksi, niin eikö Hän olisi voinut hoidella koko homman kotiin ilman tuota näytöstä? Piece of cake kaikkivoipalle. Ja mikä se paikka on, mistä ne luodut, me syntiset, piti pelastaa? No helvetti tai kadotus tai oli mikä hyvänsä. Hänen tekosiaan sekin, kaiken luojalta. Eli paradoksia toisensa perään koko uskomusjärjestelmä.

 

Kirkossa lapset laulakoon absurdeista asioista, jos siitä pitävät, eikä siitä nyt suuremmin haittaa ole. Mutta kun kouluissa opetetaan valtion määrittelemän opetussuunnitelman mukaisesti enemmän uskontoa kuin biologiaa ja uskontoa vastoin kaikkia puheita opetetaan tunnustuksellisesti ja ikään kuin todellisina historiallisina tapauksina, on kyllä jotain vialla. Islaminuskoisten lapset menevät sitten omille ussantunneilleen oppimaan toisenlaista totuutta. Ortodoksisetkin lapset menevät omille tunneilleen oppimaan ortodoksista totuutta.

 

Tanskassa Ylessä esitetyn mainion Adam & Eva -ohjelman, jossa uskova ja ateisti käyvät dialogia, mukaan alaluokilla opetetaan omaa uskontoa enemmän kuin biologiaa. Suomessa peruskoulun koko oppimäärissä uskonto ohittaa historian, joka siis on varsin eksaktia tietoutta. Edellisen hallituksen opetusministerin linjauksen mukaan lukioiden opintosuunnitelmiin tehtiin muutos sellainen, että historia jätettiin pois pakollisista kursseista, mutta uskontoa ei.

 

Samat opettajat, jotka siis opettavat tutkittua tieteellistä tietoa ja faktuaalista maantietoa, opettavat myös, että enkeli ilmestyi paimenille kertoen Jeesuksen syntyneen ja Jeesus parantaa halvaantuneen ja herättää monta päivää kuolleena olleen miehen tai tytön tai käskee piirtämään "pyhän hengen". On siinä jotain absurdia. No, useimmat oppilaat ottavat nuo kertomukset tarinoina, mutta kyllä siinä aikuisten maailma voi näyttäytyä vähän kummallisena. Ja kyllähän siinä lapsen taju absurdiuksista varmaan kehittyy. Toivottavasti.

 

Paradoksaalisesti nykyisin evlutperheiden lapset eivät saa valita ET:tä, mutta Porissa ainakin yhdessä koulussa islaminuskoiset lapset kyllä menevät ET-tunneille muiden jäädessä oppimaan evankeliumia ja sen ihmeitä.

 

Kolmantena päivänä hän nousi ylös. palasi takaisin hetkeksi ja katosi tyystin palaamatta kahteen tuhanteen vuoteen. Ihmiskunta vain jatkaa syntisyyttään. Kauhea kumulatiivinen painolasti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Pääsiäinen on kristittyjen merkittävin juhla enkä oikein ymmärrä miksi joku ihmettelee että kristittyjen tilaisuudessa lauletaan heidän käsitystään pääsiäisajan tapahtumista. Ei kai tämä oikeasti tule yllätyksenä?

"Suomessa peruskoulun koko oppimäärissä uskonto ohittaa historian, joka siis on varsin eksaktia tietoutta."

Voi olla paitsi että ei historia ole kovin eksaktia tietoutt, tulkinnat ja erityisesti painotukset vaihtelevat. Kun oma mukulani aloitti kolmannen luokan uskontotunnit viime syksynä, vihkoon oli saneltu kirjoitettavaksi suurinpiirtein seuraava lause: "Suomessa on uskonnonvapaus ja jokainen saa uskoa tai olla uskomatta mihin haluaa". Arvostukseni kouluopetusta kohtaan pomppasi juuri tuolla hetkellä. Minusta on hienoa että uskontotunnilla opetetaan uskonnonvapautta.

Käyttäjän YkiRikkl kuva
Yki Räikkälä

En minä SITÄ ihmettele, että kristittyjen tilaisuuksissa lauleskellaan heidän käsityksiään pääsiäisen tapahtumista. Sen kun. En vain pidä siitä, että lapsille tuputetaan näitä tapahtumia totena. Aikuiset saavat tehdä mitä lystää omien uskomuksiensa mukaa, mutta jätettäköön lapset sen ulkopuolelle.

Tuo pitkäperjantain kirkko oli paitsi uskomusten tuputusta lapsille, myös opportunistita, lapsien hyväksikäyttöä oman agendansa edesauttamisessa. Ei näin. Papit pipit ja heitä kuulemaan halajavat menköön kirkkoihin ja muihin sanan kuulemistilaisuuksiin. Siitä vaan.
Historia ei tosiaan ole eksaktia siten kuin vaikka luonnontieteet (joissa niissäkin tulee esiin koko ajan seikkaja, jotka kumoavat aiemmat tiedot, eikä siten oikein aina eksakteja), mutta selvästi eksaktimpaa kuin kristinusko, joka perustuu noin 2000 vuotta sitten kirjoitettuhin teksteihin, joita vielä on sittemmin tulkittu ja epätarkasti käännetty kielistä toisiin. Tarinoiden Jeesus puhui arameaa. Uuden testamentin tarinat kirjoitettiin kreikan kielellä. Ja kopioitiin useaan kertaan useiden henkilöiden toimesta ja aina hieman muutellen.

Oma kokemus ei aina ole yleisen väärti. Toisissa kouluissa opetetaan uskontoa yhdellä tavalla ja toisissa toisella tavalla. Ja opettajistakin on paljon kiinni, miten. Uskontokirjat kuitenkin on tehty selvästi tunnustuksellisella eetoksella. Voit tutkia niitä. Minä olen. Vaimoni on opettaja. Voi hyvinkin pohtia, kuinka usein ja kuinka monessa koulussa "opetetaan uskonnonvapautta".

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Kyllä, olet aivan oikeassa ettei yksi kokemus ole yleistettävissä. Halusin tuoda esille sen että uskontoa voi opettaa ja jossain sitä opetetaan myös fiksusti.

Se mikä näissä "uskonnonvastaisissa" teksteissä tökkii on jonkinlainen ulkopuolelta esitetty vaatimus siitä että uskonnon pitäisi olla jotenkin eksaktia tiedettä, uskomusjärjestelmän pitäisi olla sisäisesti loogista ja sen tulisi kuvastaa reaalimaailmaa sellaisena kuin uskonnottomat reaalimaailman kokevat. Että uskonnon dogmeja pitää pystyä testaamaan tieteellisin metodein. Mutta eihän se silloin olisi uskonto vaan tiedettä. Ainoastaan tiedettä voi tutkia ja kritisoida tieteen keinoin.

Lukuunottamatta joitain hyvin jyrkkiä vanhoillisia piirejä, en koe että lapset menevät rikki uskontotunneilla, kirkkokuorossa tai rippikouluissakaan vaikka jälkimmäiset osuvat usein herkkään ikään joissa nuoren maailmankuva on juuri muokkautumassa.

Minäkään en muuten ymmärrä, miten niin monet yhdistävät tieteellisen maailmankuvan ja uskossa olemisen täysin sujuvasti ja kokematta ristiriitaa asiassa. Mutta en myöskään koe että minun asiani olisi vakuuttaa heitä ristiriidasta jota he eivät ilmeisesti koe. En ymmärrä joidenkin uskonnottomien tarvetta käännyttä toisia pois uskosta. Ei uskonnon valtavirrasta ole mitään haittaa kenellekään, radikaalit ääripäät on eri asia mutta se ei koske vain uskontoja.

Käyttäjän YkiRikkl kuva
Yki Räikkälä

Olen tietysti uskonnonvastainen, henkilökohtaisesti, mutta en uskonnonharjoittamista olisi kieltämässä. Se on ihan ok, mutta sen pitää olla yksityisasia, eikä kirkon kuulu olla kytkyksissä valtioon. Eikä yhteiskunnallisissa kouluissa pidä opettaa uskontoa niin kuin sitä nykyään edelleenkin opetetaan. Oppimateriaalit käsittelevät Raamattua ja sen tapantumia tunnustuksellisesti. Eikä tunnustuksellista opettamista ole tietääkseni edes lailla kielletty.

Uskonto ei voi ollakaan eksaktia. Se on uskomusjärjestelämä. Siinä on yksi syy, miksi sitä ei pidä opettaa lapsille. Uskonnot tietty pitää käydä läpi, mutta kaikki samalta viivalta ja sen, miten kristinusko on tullut Suomeen ja mihin kaikkeen sillä on ollut osansa. On muistettava, että sivistys ja kulttuuri - ja opetus - levisi maahan aikanaan kristinuskon myötä.

Minä katson asiani olevan huomauttaa kriittisesti uskonnoista niin kauan, kun niitä yritetään tuputtaa, käännyttää, Suomessa kirkko ja valtio ovat kytkyksissä ja niiden varjolla tehdään pahoja asioita. Minä tuon esille kritiikin ja paradoksit, mutta en käännytä ketään.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa